| Chapter 6 |
1 | Job vastasi ja sanoi: |
2 | "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan! |
3 | Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan. |
4 | Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua. |
5 | Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? |
6 | Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa? |
7 | Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka. |
8 | Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni! |
9 | Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! |
10 | Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. |
11 | Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin? |
12 | Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea? |
13 | Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut? |
14 | Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon. |
15 | Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin. |
16 | Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi; |
17 | auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen. |
18 | Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. |
19 | Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä; |
20 | he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa. |
21 | Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte. |
22 | Olenko sanonut: `Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani, |
23 | pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä`? |
24 | Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. |
25 | Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne? |
26 | Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat. |
27 | Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. |
28 | Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne. |
29 | Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä. |
30 | Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?" |