| Chapter 142 |
1 | Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. |
2 | Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. |
3 | Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni. |
4 | Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni. |
5 | Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä. |
6 | Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. |
7 | Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. |
8 | Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet. |