Chapter 10

 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.

 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.

 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.

 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.

 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.

 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.

 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.

 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.

 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.

 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.

 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.

 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.

 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.

 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.

 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.

 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.

 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.

 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.

 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.

 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.

 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.

 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.

 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.

 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.

 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.

 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.

 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.

 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.

 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.

 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.